"Slummeissa asuvien ihmisten määrä kaksinkertaistuu nykyisestä noin miljardista ihmisestä kahteen miljardiin ihmiseen vuoteen 2030 mennessä, Yhdistyneet kansakunnat arvioi.

Ihmisiä ajaa slummeihin väestönkasvu. Kun väkiluku maaseudulla kasvaa ja työmahdollisuuksia on niukasti, ihmiset lähtevät etsimään onneaan kaupungeista. Rajapyykki koettiin vuonna 2007, jolloin maailmassa asui enemmän ihmisiä kaupungeissa kuin maaseudulla.

 

Yksi maaltamuuton takia kasvavista kaupungeista on Filippiinien pääkaupunki Manila, jossa on noin 500 slummia.

"Maaseudulla on aina ruokaa: siellä voi kalastaa ja kasvattaa pientä puutarhaa. Kaupungissa voi ansaita rahaa, mutta kaikki pitää myös ostaa. Sillä hetkellä kun raha koskettaa kämmentä, se haihtuu ilmaan", kuvailee Filippiinien maaseudulta Manilan slummiin muuttanut Elizabeth Gaditano.

Väestönkasvu ja ihmisten siirtyminen kaupunkien synnyttää maailmaan uusia Manilan kaltaisia megapoleja eli yli 10 miljoonan asukkaan kaupunkeja. Asiantuntijat arvioivat, että tulevaisuudessa noin 80 prosenttia maailman ihmisistä asuu kaupungeissa niin kuin Yhdysvalloissa on jo laita."

                   Helsingin sanomat

 

 Yks minusta häiritsevin kysymys: maailmassa on miljoonia ja miljoonia adoptoitavia, kärsiviä lapsia, jotka kaipais kotia ja rakkautta.

Miksi perkeleessä ihmisille on niin tärkeää saada biologinen jälkeläinen?