Taiteilimpa itseni nyt viikonloppuna Seinäjoelle siskon luo. Eilinen ilta menikin sitten lähinnä katsoessa teeveetä (maksullisilta kanavilta ei loppujen lopuks tuukkaan mitään hyvää. Flapjackin oli ruotsiks. Nyyh.)

Lauantai oli tarkotus viettää shoppailemalla, mutta tuossa kun oltiin keretty olla vähän aikaa kaupoissa niin sain jonkinsorttisen kohtauksen. Jumalattoman kivuliaat pistot ala-vatsaan ja persukseen, ettei kävellä voinnu. No, yritin istua ja sisko anto ibumaxia mutta ei kun ei. Seuraava ajatus oli päästä ulos, mutta raittiissa ilmassa tuli yrjöttyä kaikki mitä mahassa oli. Aijottiin mennä kotia, mutta kun en päässyt enää käveleen niin soitettiin sitten raatokiito a.k.a ambulanssi. Ekaa kertaa muuten semmosen kyytillä. Mittasivat verenpaineen ja ottivat sokerit sormenpäästä, mutta ei löytyny mitään. Olo kuitenkin helpottu sen verta, että ne kuskas meiät autolle ja sillä huristeltiin Seinäjoen terveyskeskukseen. 

Siellä tuli sitten ootettua 2-3 tuntia vuoroa, jona aikana menin aivan normaaliksi taas. Ajan tultua lääkäri totes että jaa kaippa se joku kramppi oli juu-u eihän tälle mitään tehä.

FFFFFFfffffffff....

Mutta nyt olo on normi paitsi että jostain suusta takapuolella lihakset on edelleen ihan helvetin kipeät. Ja kuitenkaan kyseessä ei luultavasti ole umpisuolen tulehusta, koska se pitäis näkyä pissatestistä.

Sinne meni lauantai, sanotaanko että tähän mennässä mun elämän kivuliain kokemus. Mutta tulipahan oltua ambulanssissa! Ja lääkärissä!

Jos sitä menis hohtokeilaamaan.